Näin jalusta ja kameran asetukset valitaan pöytäkuvaukseen
Sanna Virtanen
Kurssin kuvauspäivistä: miten rakennamme kameran tuennan lähikuvia varten, mitä säädämme ensin ja miksi pieni tärähdys vie koko otoksen.
Aloitamme pöydästä, emme kamerasta
Kun kurssilaiset tulevat kuvaustilaan, moni ojentaa kätensä ensin kameraan. Pyydän heitä pysähtymään pöydän ääreen. Pöytä on koko kuvauksen perusta: jos se heiluu, kamera heiluu mukana, vaikka jalusta olisi kuinka hyvä. Painan sormella pöydän reunaa ja katson, liikkuuko jokin kuvausalueella. Kevyt ja notkuva pöytälevy on lähikuvassa suurin yksittäinen riesa.
Syksyllä tilat ovat usein kylmempiä ja lattiat joustavat eri tavalla kuin kesällä, joten tarkistamme saman asian jokaisella kerralla uudelleen. Siirrämme pöydän pois kulkureitiltä ja sijoitamme jalustan jalat niin, ettei kukaan kompastu niihin kuvauksen aikana.
Vasta tämän jälkeen otamme kameran esiin. Tämä järjestys tuntuu hitaalta, mutta se säästää myöhemmin enemmän aikaa kuin mikään pikaohje.
- Paina pöytälevyä ja katso, värähtääkö se
- Pidä kulkureitit vapaina jalustan ympärillä
- Tarkista pöytä jokaisella kuvauskerralla
Jalustan ja varren valinta käytännössä
Kurssilla meillä on pöydällä kolmenlaisia tukia: tavallinen jalusta, matala pöytäjalusta ja varsi, joka kannattelee kameraa kohteen yläpuolella. Annan jokaisen kokeilla kaikkia samalla kohteella, vaikkapa pienellä metallisella työkalulla. Ero näkyy heti monitorista, kun kameraa kosketetaan tarkennusta säätäessä.
Jalustan valinnassa katson kolmea asiaa: kuinka matalalle se laskeutuu, kuinka tukevasti pää lukittuu ja kestääkö se kameran painon ilman hidasta valumista. Varsi on hyvä, kun kuvataan ylhäältä käsityötä tai ohjetta, mutta pitkä varsi toimii vipuna ja vahvistaa pienimmänkin värinän.
Opetan kurssilaisia painottamaan painoa: lisäpaino varren vastapuolelle tai jalustan keskiakselin alle rauhoittaa kokonaisuutta enemmän kuin kallis lisävaruste.
- Matala pöytäjalusta sopii tuotteen silmänkorkeudelle
- Varsi sopii ylhäältä kuvattuun työvaiheeseen
- Vastapaino rauhoittaa pitkää vartta
Kameran asetukset, jotka lukitaan ennen kuvausta
Kun tuenta on kunnossa, siirrymme asetuksiin. Pyydän kurssilaisia kirjoittamaan asetuksensa muistivihkoon: suljinaika, aukko, herkkyys ja valkotasapaino. Lähikuvassa terävyysalue on kapea, ja pienikin aukon muutos siirtää sitä huomattavasti. Siksi lukitsemme valkotasapainon käsin, jotta väri ei vaella kesken otoksen.
Käytämme kuvaustilassa itse ajastinta tai kaukolaukaisua, jotta kameraan ei tarvitse koskea tallennuksen aloituksessa. Moni yllättyy siitä, kuinka paljon näytön napautus liikuttaa kuvaa. Jos kameran vakautus on päällä jalustalla, kokeilemme molempia asentoja ja katsomme, kumpi on rauhallisempi.
Tärkeintä on, että asetukset pysyvät samoina kaikissa saman videon otoksissa. Silloin leikkausvaiheessa kuvat sopivat yhteen eikä niitä tarvitse korjata.
- Kirjaa asetukset muistiin joka kuvauskerralla
- Lukitse valkotasapaino käsin
- Käytä ajastinta tai kaukolaukaisua
Testiotos ja tarkistuslista ennen varsinaista kuvausta
Ennen kuin kuvaamme mitään oikeaa, teemme aina lyhyen testiotoksen. Kuvaamme kymmenen sekuntia paikallaan olevaa esinettä ja katsomme sen täysikokoisena isolta näytöltä. Pieni monitori kätkee sen, mikä paljastuu isolla ruudulla: hienon liikkeen, joka johtuu pöydästä, tai tarkennuksen, joka on hivenen pielessä.
Toistamme testin, kun olemme siirtäneet jotain, vaikka vain valoa. Tarkistuslistamme on lyhyt ja se on luettavissa yhdellä silmäyksellä: pöytä, jalusta, lukitukset, asetukset, tarkennus, muisti ja akku.
Kurssilaiset kysyvät usein, onko tämä liioittelua. Vastaan, että yksi huono otos voi olla koko päivän ainoa, joka pitäisi ottaa uudelleen, ja testi vie alle minuutin.
- Kuvaa kymmenen sekuntia ja katso isolta näytöltä
- Toista testi aina kun siirrät jotain
- Tarkista muisti ja akku ennen aloitusta
Yleisimmät tärähdysten syyt, joita näemme
Kurssilla toistuvat samat ongelmat. Ensimmäinen on jalustan kevyt keskiakseli, joka on nostettu liian korkealle. Toinen on kaapeli, joka roikkuu pöydän reunalta ja vetää kameraa vähän kerrallaan. Kolmas on kuvaaja itse: nojaaminen pöytään tallennuksen aikana siirtää koko asetelmaa.
Korjaamme nämä pienillä teoilla. Laskemme keskiakselia, kiinnitämme kaapelin teipillä jalustan jalkaan ja opettelemme vetäytymään pöydästä, kun tallennus käynnistyy. Kun kuvaaja seisoo vakaasti, kuva pysyy myös.
Syksyn pimeät illat tuovat vielä yhden asian: kun valoa on vähän, suljinaika pitenee ja jokainen värähdys näkyy. Siksi tuenta on silloin vielä tärkeämpää kuin kirkkaalla säällä.
- Laske jalustan keskiakseli mahdollisimman matalalle
- Teippaa kaapeli kiinni jalustan jalkaan
- Vältä nojaamista pöytään kuvauksen aikana
Mitä opit kurssilla tästä moduulista
Tämä moduuli ei vaadi erikoisvarusteita. Tarvitset kameran, jonka asetuksia voit säätää käsin, ja jonkin jalustan tai tuen. Teemme harjoitukset omilla välineillä, ja katsomme yhdessä, mitä sinun kalustollasi voi tehdä paremmin ennen kuin ostat mitään uutta.
Harjoitustehtävässä rakennat oman kuvauspisteen, kuvaat lyhyen otoksen pienestä esineestä ja vertaat sitä toiseen, jossa tuenta on tehty huolimattomasti. Ero on yleensä niin selvä, että se jää mieleen.
Tavoitteena ei ole täydellinen varustus vaan työtapa, jonka voit toistaa kotona tai työpajalla joka kerta samalla tavalla.
Vakaa kuva ei synny kalliista laitteesta vaan järjestyksestä: ensin pöytä, sitten tuenta, sitten asetukset ja lopuksi testiotos. Kun nämä neljä toistuvat samassa järjestyksessä, kuvaustilanne rauhoittuu ja lähikuvat pysyvät luettavina. Tällä tavalla työskentelemme kurssilla, ja samalla tavalla voit aloittaa omassa kuvauspaikassasi jo tänä syksynä.
Ota yhteyttä
- Puhelimitse
- 09 2741 6385
- Sähköposti
- [email protected]