Mitä taustat ja alustat kertovat esineestä: materiaalit, joihin luotamme
Elina Korhonen
Käymme läpi paperit, kankaat ja levyt, joita käytämme pöytäkuvauksen taustoina ja alustoina, ja kerromme, miten kukin vaikuttaa värien, heijastusten ja yksityiskohtien näkymiseen.
Miksi materiaalit ovat kuvauksen perusta
Kun kuvaat pientä esinettä lähietäisyydeltä, tausta täyttää suuren osan ruudusta. Se vaikuttaa siihen, miltä esineen väri näyttää, miten reuna erottuu ja kuinka rauhalliselta kokonaisuus tuntuu. Opetamme tämän asian käytännössä: jokainen kurssilainen vertailee samaa esinettä eri alustoilla ennen kuin valitsee omansa.
Syksyn pimenevinä viikkoina kuvaukset siirtyvät usein sisälle ja valo on niukempaa. Silloin materiaalien ero korostuu, koska heikko valo paljastaa nopeasti, mikä pinta heijastaa liikaa ja mikä imee yksityiskohdat itseensä.
Tässä kirjoituksessa kerron, mitä materiaaleja käytämme omilla kuvauspöydillämme ja miksi. Lista on tarkoituksella lyhyt. Pienellä valikoimalla oppii tuntemaan jokaisen materiaalin käytöksen, ja se on hyödyllisempää kuin laaja kokoelma, jota ei ehdi koskaan kunnolla testata.
Mattapintainen kartonki ja paperi
Perustausta on mattapintainen, saumaton paperi tai ohut kartonki, joka kaareutuu pöydältä seinää vasten. Kaareva siirtymä poistaa terävän vaakaviivan, joka muuten jakaisi kuvan kahtia ja vetäisi katseen pois esineestä. Paperi on halpaa, ja kun sen pinta likaantuu tai taittuu, sen vaihtaa uuteen.
Valitse vaaleanharmaa tai lämmin luonnonvalkoinen ennen kuin kokeilet värejä. Neutraali sävy ei värjää esinettä heijastuksillaan, ja kamera pysyy valkotasapainossa helpommin. Erittäin kirkas valkoinen kannattaa välttää, koska se ylivalottuu nopeasti ja syö vaaleiden esineiden reunat.
Harjoituksissa pyydämme tallentamaan saman esineen kolmella paperin sävyllä peräkkäin ja vertaamaan reunojen näkymistä ruudulta. Ero yllättää useimmat.
- Mattapinta ei tuota kovia heijastuksia
- Kaareva siirtymä pehmentää taustan ja pöydän rajan
- Neutraali sävy pitää värit uskollisina
Kangas, puu ja muut tekstuurit alustana
Kun esine kaipaa ympäristöä, vaihdamme alustan paperista kankaaseen tai puuhun. Pellavainen tai karkea puuvillakangas tuo pintaan rakennetta, mutta kuvio ei saa kilpailla esineen kanssa. Liian tiheä raita tai kuvio alkaa liikkua kuvassa, kun kameraa siirretään hitaasti.
Vaalea, hiottu puulevy sopii esineille, joiden väri on selvästi puun sävyistä poikkeava. Tumma puu taas nielee valoa ja vaatii enemmän täytevaloa, jotta varjopuolen yksityiskohdat eivät katoa. Kokeile aina ensin pieni pala ennen kuin ostat isomman levyn.
Muista, että alusta näkyy myös heijastuksena esineen kiiltävissä pinnoissa. Jos metalliesine otetaan punaisen kankaan päällä, kankaan väri tulee esineeseen mukaan. Siksi alustan valinta kuuluu samaan harkintaan kuin valaisu, ei sen jälkeen.
Kiiltävät ja läpikuultavat pinnat
Peili- tai akryylilevy toimii silloin, kun haluat esineen heijastuvan alustaansa. Se on vaativampi materiaali, koska jokainen pölyhiukkanen ja sormenjälki näkyy. Pyyhimme levyn mikrokuituliinalla ennen jokaista otosta ja käytämme valkoisia puuvillahansikkaita esineitä asetellessa.
Läpikuultava levy, jonka alta valaistaan, sopii lasille, nesteille ja ohuille muoveille. Valo kulkee levyn läpi ja korostaa esineen muotoa ja paksuutta ilman raskaita varjoja. Se on opettavainen harjoitus, koska se näyttää, miten valon suunta muuttaa materiaalin ilmettä.
Kiiltävät pinnat tuottavat helposti ongelmia videolla, koska heijastus liikkuu kameran mukana. Pidä kamera tuettuna ja tarkista liikkeen aikana, ettei oma varjosi tai valonlähteesi ilmesty alustaan.
- Pyyhi pinta ennen jokaista kuvauskertaa
- Käytä hansikkaita esineitä käsitellessä
- Tarkista heijastukset liikkuvassa kuvassa
Näin vertailet materiaaleja kurssilla
Vertailu tehdään yksinkertaisella asetelmalla: sama esine, sama valaisu, sama kameran paikka, vain tausta vaihtuu. Sanna Virtanen ohjaa tämän tehtävän ja pyytää kirjaamaan jokaisesta vaihtoehdosta kaksi havaintoa: miltä väri näyttää ja mitä reunalle tapahtuu.
Kun materiaalit on koeteltu, valitset kahden suosikin ja perustelet valintasi omalle esineellesi. Perustelun ei tarvitse olla pitkä. Riittää, että osaat sanoa, miksi tämä pinta tukee juuri tämän esineen yksityiskohtia ja miksi toinen vaihtoehto jäi pois.
Tehtävän idea on rakentaa oma työtapa, ei opetella yhtä oikeaa vastausta. Eri esineet vaativat eri alustoja, ja kokenut kuvaaja tunnistaa sen nopeasti, koska hän on nähnyt saman asian monta kertaa omin silmin.
Tallenna lopuksi materiaalivalinta kuvauslistaan. Silloin seuraava kuvauskerta alkaa samoista lähtökohdista ja materiaali pysyy yhtenäisenä koko sarjassa.
Hankintoja ei tarvitse tehdä kerralla
Aloita kahdesta paperista ja yhdestä kankaasta. Lisää materiaaleja vasta, kun huomaat jonkin esineen vaativan sellaista, mitä sinulla ei ole. Moni harrastaja ostaa ensin laajan valikoiman ja käyttää lopulta samaa kahta pintaa.
Säilytä paperit pystyssä rullalla tai litteänä laatikossa, ettei niihin tule taitoksia. Taitos näkyy lähikuvassa heti ja pilaa muuten onnistuneen otoksen. Kankaat silitetään ennen kuvausta ja levyt pidetään pölyltä suojattuina.
Näillä periaatteilla pienikin kuvauspöytä toimii luotettavasti, ja materiaalit palvelevat sinua monta kuvauskertaa ilman, että tulee tunne jatkuvasta uusimisesta.
- Aloita kahdella paperilla ja yhdellä kankaalla
- Säilytä materiaalit taitoksitta ja pölyltä suojattuna
Tausta ja alusta eivät ole sisustusta vaan osa kuvan sisältöä. Valitse pinta, joka tukee esineen väriä ja reunaa, testaa se omalla valaisullasi ja kirjaa havaintosi muistiin. Pieni, hyvin tunnettu materiaalivalikoima tuottaa yhtenäisempää jälkeä kuin suuri kokoelma, jota ei ole ehtinyt oppia käyttämään.
Ota yhteyttä
- Puhelimitse
- 09 2741 6385
- Sähköposti
- [email protected]